Mitä oikein tarkoittaa nepsy?

”Nepsy” on lyhenne jolla tarkoitetaan neuropsykiatrisia häiriöitä, jotka vaikuttavat aivojen toimintaan ja sitä kautta siihen, miten ihminen ajattelee, tuntee ja käyttäytyy.

Nepsy on laaja käsite, joka kattaa erilaisia neurologisiin toimintoihin liittyviä haasteita, kuten ADHD:n (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö), autismikirjon häiriöt, oppimisvaikeudet ja muita vastaavia tiloja. Nämä ovat keskenään varsin erilaisia ja aina yksilöllisiä.

Nepsy ei missään nimessä tarkoita että ihminen olisi sairas tai jotenkin vääränlainen, vaan hänen aivonsa toimivat enemmän tai vähemmän tyypillisestä poikkeavalla tavalla. Esimerkiksi ADHD:sta kärsivällä henkilöllä voi olla vaikeuksia keskittyä pitkäksi aikaa tai hallita impulsiivisuuttaan, kun taas autismikirjolla oleva henkilö voi kokea maailman hieman eri tavalla ja olla esimerkiksi herkempi aistimuksille tai kokea sosiaalisia tilanteita haastavina.

Monilla nepsy-ihmisillä on myös erityisiä vahvuuksia, kuten loistava keskittyminen johonkin tiettyyn asiaan tai kyky nähdä asiat uudella tavalla. Kyse ei siis ole pelkästään vaikeuksista, vaan usein myös erityisestä tavasta ajatella ja kokea maailmaa.

Miksi nykyään kaikilla on joku diagnoosi?

Diagnoosi ei tarkoita sitä että ihminen olisi jotenkin huonompi! Diagnosoinnin tarkoitus on vähentää nepsyhaasteiden negatiivisia vaikutuksia. Tunnistamalla ja tukemalla neuropsykiatrisia haasteita varhaisessa vaiheessa luodaan pohja sille, että lapsella on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä tasapainoiseksi ja onnelliseksi aikuiseksi. Diagnoosi ei ole itseisarvo vaan työväline, jolla on lukuisia tavoitteita.

Myönteisen kehityksen tukeminen

Varhainen tunnistaminen mahdollistaa, että haasteet voidaan ottaa huomioon ennen kuin ne ehtivät vaikuttaa lapsen elämään merkittävästi. Esimerkiksi ADHD:n tai autismikirjon piirteet voivat vaikuttaa lapsen koulunkäyntiin, sosiaalisiin suhteisiin ja emotionaaliseen hyvinvointiin. Kun nämä piirteet tunnistetaan varhain, voidaan alkaa tarjota tukea ja keinoja, jotka auttavat lasta sopeutumaan paremmin erilaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin.

Vahvuuksien tukeminen ja kehittäminen

Monilla neuropsykiatrisista piirteistä kärsivillä lapsilla ja nuorilla on myös erityisiä vahvuuksia. Varhaisen tuen avulla voidaan tunnistaa nämä vahvuudet ja tarjota mahdollisuuksia niiden kehittämiseen. Esimerkiksi lapsi, joka kamppailee tarkkaavaisuuden kanssa, saattaa olla erittäin luova tai osata keskittyä syvällisesti johonkin tiettyyn aiheeseen. Varhainen tuki auttaa ohjaamaan lapsen energiaa ja kiinnostuksen kohteita myönteiseen suuntaan.

Koulutuksen ja elämän helpottaminen

Kun tuetaan varhain, voidaan kehittää strategioita, jotka helpottavat koulunkäyntiä ja sosiaalista vuorovaikutusta. Esimerkiksi ADHD:n kanssa eläville lapsille voidaan opettaa itsesäätelyn taitoja ja aikarajoitusten hallintaa, jolloin he voivat paremmin suoriutua koulutehtävistä ja arjen askareista. Myös autismikirjon piirteet voivat saada tukea, kuten sosiaalisten tilanteiden harjoittelua ja ympäristön muokkaamista, jotta lapsi kokee itsensä mukavaksi ja turvalliseksi.

Vähentää ongelmien kasautumista

Jos haasteet jäävät huomaamatta tai niihin ei puututa, ne voivat kasvaa suuremmiksi ja vaikeammiksi. Esimerkiksi lapsi, joka ei saa tukea tarkkaavaisuusvaikeuksiin koulussa, voi alkaa kokea epäonnistumisia, mikä voi johtaa matalaan itsetuntoon ja mahdollisesti masennukseen tai ahdistukseen myöhemmin elämässä. Varhainen tuki voi estää näiden ongelmien kehittymisen ja auttaa lasta saavuttamaan mahdollisimman hyvän elämänlaadun.

Parantaa tulevaisuuden ennusteita

Varhaiset interventiot voivat parantaa pitkän aikavälin ennusteita. Lapsi, joka saa tukea ja ymmärrystä jo varhaisessa vaiheessa, pystyy usein kehittämään parempia selviytymisstrategioita, hallitsemaan oireitaan ja menestymään elämässään. Tämä voi tarkoittaa paremman koulutuksen saantia, onnistuneempia työuriin liittyviä asioita ja yleisesti parempaa hyvinvointia aikuisena.

Vanhempien ja perheen tuki

Varhainen tuki ei ole vain lapselle tärkeää, vaan se tukee myös perhettä ja vanhempia. Kun vanhemmat saavat tietoa ja työkaluja käsitellä lapsen erityistarpeita, he voivat olla parempia tukijoita lapselleen ja auttaa lasta kehittämään omia vahvuuksiaan ja selviytymistaitojaan. Tämä lisää koko perheen hyvinvointia.

Tutkimuksissa nepsylasten vanhempien stressin on todettu olevan vaikutuksiltaan vastaavaa ammattisotilaan kokemaan kuormitukseen ja paineeseen.

Tasa-arvon ja osallisuuden edistäminen

Kun haasteet tunnistetaan varhain ja lapselle tarjotaan oikeanlaista tukea, hänellä on mahdollisuus osallistua täysipainoisesti yhteiskunnan toimintaan. Varhainen tuki voi estää syrjäytymistä ja auttaa lasta tuntemaan itsensä osaksi yhteisöä, oli kyseessä sitten koulu, ystävyyssuhteet tai myöhemmin työelämä. Tasa-arvoisten mahdollisuuksien tarjoaminen varhaisessa vaiheessa tukee lapsen kasvua ja kehitystä.

Onko sinunkin lähipiirissäsi joku jonka on vaikea hyväksyä lapsen diagnoosia?

Jotkut vanhemmat, isovanhemmat tai muut läheiset suhtautuvat ristiriitaisesti lapsen tutkimuksiin, diagnoosiin ja tukitoimiin

Stigma ja väärinkäsitykset

Neuropsykiatrisista haasteista, kuten ADHD:sta ja autisminkirjosta, elää monia väärinkäsityksiä. Esimerkiksi jotkut saattavat nähdä nämä piirteet ”heikkouksina” tai ”virheinä” eikä ymmärrä, että ne ovat aivojen toiminnan erilaista ilmenemistä. Tällöin saattaa olla vaikeaa hyväksyä, että lapsella on nämä piirteet, koska siihen liittyy pelko, että lapsi nähdään ”erilaisena” tai ”viallisena”. Stigma voi estää vanhempia tai läheisiä hakemasta tukea, koska he pelkäävät, että yhteiskunta tai muut ihmiset tuomitsevat.

Pelko tulevaisuudesta

Monet vanhemmat saattavat kokea, että lapsen saadessa diagnoosin ja tukitoimia lapsen tulevaisuus on jotenkin ”epäonnistunut” tai että hänellä on vaikeuksia selviytyä elämässä. Tämä pelko voi liittyä epävarmuuteen ja siihen, että ei tiedetä, miten lapsi tulee kehittymään tai mitä hän tarvitsee tukea saadakseen. Tällöin saattaa olla vaikeaa hyväksyä, että lapsella on erityisiä tarpeita, koska se tuntuu epämukavalta ja pelottavalta.

Vanhemman tai perheen jäsenen omat käsitykset ja uskomukset

Jos vanhemmilla tai muilla läheisillä on omia uskomuksia siitä, kuinka ”normaalin” lapsen tulisi käyttäytyä tai kehittyä, voi olla vaikeaa hyväksyä lapsen neuropsykiatrisia piirteitä. Esimerkiksi kulttuuriset tai perhekohtaiset normit voivat määrittää, millaisia käyttäytymismalleja pidetään hyväksyttävinä. Jos lapsen käytös ei vastaa näitä normeja, se voi herättää huolta, epäuskoa tai jopa häpeää. Lapsen saaminen tukea voi siis kokea osaksi perheen arvomaailman tai sosiaalisen paineen haastamista.

Pelko, että tuki tekee lapsesta tarvitsevan

Jotkut vanhemmat saattavat pelätä, että jos lapsi saa erityistä tukea tai apua, hänestä tulee ”laiska”, ”huonompi” tai hän ei opi itsenäisesti elämään. He voivat ajatella, että tuki tekee lapsesta riippuvaisen ja rajoittaa hänen kehittymistään. Tämä ajatus voi liittyä siihen, että tuki nähdään ”heikkoutena” eikä mahdollisuutena, joka voi auttaa lasta kehittymään vahvemmaksi ja selviytymään elämässä.

Henkilökohtainen kokemus tai huono kokemus tuesta

Joillakin voi olla henkilökohtaisia kokemuksia, jotka vaikuttavat heidän suhtautumiseensa nepsy-haasteiden tukemiseen. Esimerkiksi, jos heillä itsellään on ollut huonoja kokemuksia tukipalveluista, kuten viranomaisista, tai jos he kokevat, että tuki ei ole ollut tehokasta, he voivat olla epäluuloisia tukea kohtaan. Samoin, jos perheessä on ollut aiempia konflikteja tai haasteita tuen saamisen kanssa, voi olla vaikeaa nähdä tuki positiivisena asiana.

Tunne häpeästä ja epäonnistumisesta

Vanhemmat saattavat tuntea häpeää siitä, että heidän lapsensa tarvitsee erityistä tukea. He voivat nähdä tämän heikkoutena omassa vanhemmuudessaan tai kokea, että se peilaa huonosti heidän kykyään kasvattaa lasta. Tämä häpeän tunne voi estää heitä hakemasta apua tai tunnistamasta lapsen haasteita. Se voi myös johtaa torjumiseen, jossa vanhemmat eivät hyväksy lapsen diagnoosia tai tarvitsemaa tukea, koska se tuntuu liian vaikealta käsitellä.

Yhteiskunnalliset paineet ja vertaisten vertailu

Kulttuurissa, jossa perinteinen menestys (kuten hyvä koulu- ja työura) on arvostettua, voi olla vaikea hyväksyä, että oma lapsi tarvitsee erityistä tukea. Vanhemmat saattavat kokea painetta ”kilpailussa” muiden perheiden kanssa ja pelätä, että lapsen saaminen tukea tekee hänestä ”huonomman” tai vähemmän arvostetun. Tämä voi luoda paineita kieltää tai vähätellä lapsen tarpeita.

Ammattimaisen tuen puute tai huono saatavuus, tukipalveluihin ohjautumisen sekavuus

Joissain tapauksissa vanhemmat eivät tiedä, miten tukea ja apua voi saada, tai he saattavat kokea, että palvelut eivät ole helposti saatavilla tai että ne ovat epäkäytännöllisiä. Jos esimerkiksi neuropsykiatriset haasteet eivät ole hyvin ymmärrettyjä, voi olla vaikeaa löytää ammattilaisia, jotka voivat tarjota tarvittavaa apua. Tämä voi luoda epätoivoa ja epätietoisuutta siitä, miten toimia lapsen kanssa, ja saattaa estää vanhempia hakemasta tukea. Paikkakunnittain ohjautuvuudessa on eroja ja tietoa on hankala saada. Kaikilla vanhemmilla ei ole voimavaroja ja osaamista navigoida tukien ja palveluiden viidakossa.

Tietoisuuden lisääminen on tärkeää

Vaikeus hyväksyä lapsen neuropsykiatriset haasteet tai vastustaminen tuen tarjoamista voi johtua monista syistä, kuten pelosta, väärinkäsityksistä, yhteiskunnallisista paineista ja henkilökohtaisista uskomuksista. On tärkeää ymmärtää, että tuki ei tarkoita epäonnistumista, vaan sen avulla voidaan tarjota lapselle paremmat mahdollisuudet kasvaa, kehittyä ja elää täysipainoista elämää. Kun tietoisuus ja ymmärrys lisääntyvät, vanhemmat ja perheet voivat paremmin kohdata lapsen erityistarpeet ja antaa hänelle parhaan mahdollisen tuen.

Kuinka moni on nepsy? Kuinka paljon diagnooseja on?

Neuropsykiatriset piirteet voivat olla lievempiä, jolloin henkilö saattaa kokea haasteita tietyillä alueilla (esimerkiksi tarkkaavaisuus tai sosiaaliset vuorovaikutukset), mutta ei välttämättä täytä diagnoosikriteerejä. On arvioitu, että kymmenellä prosentilla ihmisistä voi olla joitakin neuropsykiatrisia piirteitä, kuten ADHD:n tai autisminkirjon piirteitä, ilman että heillä on virallista diagnoosia.

Kun tarkastellaan virallisia neuropsykiatrisia diagnooseja, kuten ADHD tai autismikirjon häiriö, esiintyvyys on pienempi, mutta silti merkittävä osa väestöstä.

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö): ADHD:n arvioidaan olevan noin 5-7 %:lla lapsista ja noin 2-5 %:lla aikuisista. Se on yleisin neuropsykiatrinen häiriö lapsilla, ja se voi jatkua aikuisikään.

Autismikirjon häiriöt (ASD): Autismikirjon häiriön arvioidaan olevan noin 1-2 % väestöstä. Tämä luku on kasvanut viime vuosina, osittain siksi, että tietoisuus autismista on parantunut ja diagnoosikriteerit ovat laajentuneet.

Oppimisvaikeudet (esim. lukihäiriö): Lähes 5-10 % väestöstä voi kokea merkittäviä oppimisvaikeuksia, kuten lukihäiriötä, jotka vaikuttavat heidän kykyynsä oppia lukemista ja kirjoittamista.

Mistä saan lisätietoa?

Esimerkiksi:

https://adhd-liitto.fi/
https://autismiliitto.fi
https://nepsytietoa.fi/
https://naenepsy.fi/

Perheneuvola

Monilla kunnilla ja kaupungeilla on myös tukipuhelin tai chat nepsylasten vanhemmille.

Myös virheellistä tietoa on liikkeellä paljon. Some on toisaalta hyvä vertaistuen kanava mutta varmistathan aina tiedon lähteen.